Päiväkirja

☆ rp-o. Prometheus "Zeus"
☆ s. 10.01.2014
☆ ruunivoikko piirtopää
☆ 139cm korkea pikkupiru
☆ om. Heidi N

Heidi on mukava, ulospäinsuuntautunut koulutuuppari. Brunette pitkillä hiuksilla ja vihreillä silmillä, useimmiten aina hymyssäsuin ja valmiina auttamaan. Käyttää farkkuratsastushousuja, toppeja ja t-paitoja. Lähtee Zeuksen kanssa tammojen ja ruunien seuraksi mielellään maastoon, toisten oriitten kanssa ei lähde turvallisuussyistä.

Ruokinta:
☆ Heinää: 1-1-1-2
☆ Kauraa: 1-0-1
☆ Prix 5dl, soija 1dl, kivennäinen 2dl, öljy 2dl, sekä suola 1tl iltakaurojen yhteydessä
☆ Maanantaisin ja torstaisin myös ADE-vitamiinilisä
☆ Talvisin syötetään myös valkosipulijauhetta

Loimitus:
☆ Sateella ja kurakeleillä viileällä ilmalla highneck sadeloimi
☆ Pikkupakkasilla fullneck toppaloimi
☆ Paukkupakkasilla sisällä toppaloimi ja ulos fullneck toppaloimi

Liikutus:
☆ Sileätyöskentelyyn englantilaiset suitset tai kanget, suojat tai pintelit joka jalkaan
☆ Esteille ja maastoon englantilaiset suitset ja suojat joka jalkaan
☆ Ilman satulaa saa mennä vain kentällä

Hoitaja:
☆ Haussa vielä

01. toukokuuta
Zeus pyöri karsinassaan ympyrää ja sai kaikki pahnat lentämään reunoille. Talliin oli tuotu vieras ori ja nyt pienen ponipojan pää oli ihan sekaisin, se halusi vain tutustua uuteen tulokkaaseen ja ehkä näyttää sille, että mistä kana pissii - tai tässä tapauksessa poni.
Kävin varustehuoneessa hakemassa omat ratsastustavarani, sekä Zeuksen estekamat. Samalla nappasin harjakassin olkapäälleni ja matkustin tavaravuoren kanssa orin karsinalle. Sidoin ruunivoikon kiinni kaltereihin ja se tyytyi kuikuilemaan epäilevästi boksinsa suojista, jos vaikka näkisi vilauksen tästä vieraasta hevosesta.

Harjattuani hyvin levottoman ponin ja suoritettuani ennätyksen kuntoonlaitossa painoin kypärän päähäni ja talutin Zeuksen tallista pihalle. Nousin sen selkään suoraan tallin ovilla, koska sieltä sitä oli huomattavasti mukavampi kontrolloida, kuin maastakäsin.
Ratsastimme pienen maastolenkin alkukäynneiksi, joiden jälkeen suuntasimme kentälle, jossa oli pystyssä pieni esterata.
Olin kyhännyt sinne muutaman 80cm pystyn, yhden metrin okserin ja trippelin, minkä takapuomi oli 90cm. Toiselle pitkistä sivuista olin kyhännyt innarit, jos vaikka dynamiittipötkö olisi tänään sellaisella tuulella, että se keskittyisi tarpeeksi kauan.

Ravasin reippaasti eteen ja pistin Zeuksen työskentelemään takajaloillaan ihan alusta saakka. Selkään oikein tunsi, miten sen takapään lihakset työnsivät meitä eteenpäin ja pieni ponini tuntui voimapesältä.
Laukassa tein ensin eteen, ylös tehtäviä, koska ori meinasi kaatua ihan liian pieneen pakettiin ja tarjosi väkisin muotoa, jota nyt kuitenkaan en ihan estetunnilta hakenut. Hetken päästä se alkoi olla aktiivisempi ja tarkkaavaisempi, joten pyysin siltä vielä koottua laukkaa, jonka jälkeen ohjasin meidät innareille.

Zeus oli alkutunnista niin käsillä, että tulimme jopa pariin otteeseen innarit ihan onnistuneesti, mutta siirryttyämme suurempiin esteisiin ratti alkoi vähitellen katoamaan käsistäni.
Tein paljon puolipidätteitä ja voltteja, pyysin sitä kuulolle aina esteiden välissä ja ratsastin mielummin ohi, kuin yli, jos selkään yhtään tuntui epävarmalta.

Lopputunnista poni oli ihan hikivaahdon peitossa, se pärski onnellisena ja venytti askeleitaan todella pitkälle. Taputin sitä kaulalle ja suuntasimme loppukäynneille taas maastoon. Nyt se oli niin väsynyt, että pysyi pitkilläkin ohjilla ihan rennossa käynnissä koko lenkin ajan.

(Toukokuun vuokranmaksu samassa)

15. kesäkuuta
Kiristin kypäräni leukahihnan sopivalle kireydelle, keräsin ohjat vasempaan käteeni ja ponnistin Zeuksen mustaan koulusatulaan istumaan. Painoin oikealla jalallani satulan takaisin keskelle ja kumarruin kiristämään satulavyön. Voikko ori seisoi paikoillaan ja katseli minua silmäkulmastaan, se mietti mitä tänään olisi ohjelmassa.
Ponin astellessa pitkin, rennoin askelin kohti kentän portteja, kevensin pariin otteeseen varmistaakseni jalustimien oikean pituuden ja satulan kohdan. Pysäytin orin kentän keskelle ja kiristin vyötä vielä yhdellä reiällä, ihan varmuuden vuoksi.

Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat tuntumalle ja tunsin, kuinka Zeus ryhdistäytyi ja alkoi työskentelemään heti enemmän takajaloillaan, sekä kohosi muotoon etupäästään. Siirsin istuntaani hivenen taaksepäin, painoin pohkeeni kevyesti ruunivoikon kylkiin ja naksautin kieltäni, jolloin poni siirtyi suoraan aktiiviseen raviin. Ohjasin sen voltille, pidin ulkojalan kiinni ja sisäpohkeen lähellä, mutta hieman kevyempänä, taivutin sisäkädellä ja annoin tukea ulko-ohjalla, jolloin ori taipui tasaisesti ja pysyi tasapainoisena liikkeen aikana. Suoralla uralla hölläsin hieman sisäohjasta ja tasoitin pohkeiden paineet samaksi. Kulmissa pidin huolen, ettei Zeus oikonut ja että se taipui uran mukaisesti aina hieman sisälle, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin.
Pyysin siltä muutamia lisäyksiä askeleen sisällä, sekä pidätin sitä toisinaan hieman lyhyempään askeleeseen. Poni työskenteli tasaisella tuntumalla ja kuunteli minua hyvin, taputin sitä aina välillä kaulalle ja kehuin ääneen.

Laukassa pyysin siltä vielä korkeampaa muotoa, jotta liike suuntasi ylös ja eteen. Takajalat pysyivät hyvin rungon alla ja laukassa oli helppo pyytää eri liikkeitä ja temponvaihteluita. Zeuksella oli todella helposti työstettävä laukka ja sitä oli aina ilo ratsastaa pienilläkin avuilla.
Siirryimme hetkeksi vielä raviin, teimme väistöjä kumpaankin suuntaan, vaihdellen aina tehtävää ja väistöjen pituutta. Orin mielenkiinto pysyi koko tunnin ajan tehtävissä, eikä se loppuravien aikana tehnyt muuta, kuin pärskinyt ja venyttänyt kaulansa pitkälle alas.

Tallissa vein ruunivoikon suoraan pesupaikalle, jossa riisuin siltä mustat pintelit jaloista, sekä satulan ja suitset. Zeus sai lämpimän kylvyn, jonka jälkeen vielä kylmäsin sen jalat ja annoin sille muutaman porkkanan kiitokseksi. Kello oli jo sen verran, että hevoset haettaisiin pian muutenkin sisälle, joten jätin sen karsinaansa odottelemaan iltaruokiaan. Pesin varusteet vielä huolellisesti pois ennen kotiin lähtöä.

(Kesäkuun vuokranmaksu samassa)

13. syyskuuta
Zeus seisoi käytävällä silmät suljettuina ja takajalka ylhäällä. Sen alahuuli roikkui ainakin kolme senttiä turvasta ja poni vaikutti muutenkin erittäin pirteältä, sekä valmiilta työntekoon. Harjasin sen keltaista karvapeitettä pitkin, rauhallisin liikkein ja kuuntelin talliradion soimista. Kaikki tuntui ihan täydelliseltä, sillä ulkona paistoi syysaurinko ja lehdet olivat alkaneet kellastua pikkuhiljaa syksyä kohden.
Laitoin harjan takaisin boksiinsa ja suljin sen. Noukin neljä mustaa pinteliä ja patjaa maasta ja käärin ne ponin mustiin jalkohin huolellisesti. Tässä vaiheessa pikku ponin moottori alkoi käynnistyä ja sen asento ryhdistäytyi huomattavasti. Laskin mustan satulahuovan Zeuksen selkään ja rapsutin sitä vähän säästä, voikko katsoi minua hieman epäilevästi, mutta piti yhä kaikki neljä jalkaa maassa. Nostettuani koulusatulan sen selkään, kävi etunen kuopaisemassa ilmaa, mutta se ei koskenut maahan missään vaiheessa. Kiristin satulavyön ja kiitin oria, sillä se oli kuitenkin ollut tosi nätisti koko ajan.

Suitsimisen jälkeen talutin hieman jo talvikarvaansa kasvattaneen ratsuponin tallista ulos, kiristin satulavyön ja laskin jalustimet alas. Sen selkään hyppääminen kävi helposti, olihan se niin matalalla ja osasi seistä tässä vaiheessa vielä ihan nätisti.

Kentälle päästyämme olin jo saanut vähän ärähtää ponille, sillä jouduimme menemään tammatarhan läheltä ja Zeus oli kesän jäljiltä vielä aika polleaa poikaa. Sen mielestä kaikki mäen tammat kuuluivat sen laumaan ja jos ei ääntä pidetty, niin ne saattaisivat jopa syödä rauhassa ruokaansa. Nyt osa hevosista ravasi häntä ylhäällä, katsellen meitä kiinnostuneena.
Alkukäyntien jälkeen nostin ravin ja pyysin ponia heti kunnolla eteen. Se venytti selkäänsä pitkillä askelilla ja ravasi hyvin takaosallaan. Zeus kuunteli tänään ihmeen hyvin ja sain ihan rauhassa pyytää siltä taivutuksia ja pohkeenväistöjä, ilman minkäänlaisia vastaväitteitä.
Laukassa Zeus koitti vähän innostua, taisi sieltä pari ilopukkiakin lentää, mutta muutaman kierroksen jälkeen se alkoi taas pyöristyä ja kulkea oikeinpäin. Poni toimi ihan täydellisesti melkein ajatuksen voimalla, enkä sitten ratsastanut sitä puolta tuntia kauempaa.

Kävimme tekemässä lyhyen maastolenkin loppukäynteinä ja sain todella hämmästellä tätä kuuliaista, rauhassa kävelevää ruunivoikkoa oriani, sillä se ei kertaakaan yrittänyt saada mitään hepuleita. Tallipihassa se taas kertoi saapuneensa kotiin, jonka jälkeen hyppäsin alas selästä, löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös.

Zeus seisoi nuokkuen kylmäpatjat jaloissaan, sen selässä oli tummansininen fullneck fleeceloimi ja häntä oli sidottu solmulle, ettei se ollut mennyt kylmäyssuojien väliin. Poni näytti niin rauhalliselta, että saatoin mennä kylmäyksen ajaksi putsaamaan sen varusteita. Satulan ja suitsien lisäksi harjasin pintelit puhtaiksi, koska kuivalla kelillä ne olivat pysyneet melko puhtaina. Käärin ne huolellisesti ja tiukasti, jonka jälkeen suljin ne pakettiin, missä säilytin niitä aina.
20 minuutin jälkeen kävin ottamassa suojat pois siltä jaloista. Loimi oli imenyt kaiken hien, mitä nyt hyvin treenattu kouluponi oli hikistynyt lyhyestä tuuppaustuokiosta.

Vein ruunivoikon takaisin tarhaansa syömään loppuja heinänkorsia maasta, ne saisivat seuraavat ruoat jo tunnin päästä, joten en nähnyt tarpeelliseksi heittää sille mitään välipaloja tarhaan siksi ajaksi. Karsinan ruokintakippoon kaadoin sen iltamössöt, joiden kimppuun Zeus varmaan illalla syöksyisi korvat hörössä, ajatellen, että tämä oli minun ruokani, eikä sitä saa kukaan muu.

(Menneiden kuukausien ja kuluvan kuukauden vuokrat samassa)

22. maaliskuuta
Pikkuponi oli saanut olla pari viikkoa vapaalla, sillä olin sairastanut erityisen sitkeän flunssan, jonka vuoksi tuskin olin päässyt vuoteesta ylös, saatika sitten liikuttamaan Zeusta. Jo tallille ajaessani näin pienen kullanruskean ponin riekkuvan tarhassaan siihen malliin, että sai olla kiitollinen kunnon sähköaidoista, tai se olisi juossut pitkin moottoriteitä energiapuuskassaan.
Pysäköin auton parkkipaikalle ja kävelin suoraan talliin järjestämään meille mahdollisimman ripeän kuntoonlaitoin. Levitettyäni tavaramme ympäri käytävää kävin ketjunarun kanssa hakemassa Zeuksen tarhasta, se yritti ainakin viidesti lähteä omille teilleen ja tiesin, että tähän auttaisi vain irtojuoksutus maneesissa, jolloin poni saisi purkaa raivoenergiansa melko turvallisesti satuttamatta ihmisiä tai itseään.

Sain varustettua kärsimättömän eläimen melko tuskattomasti olosuhteisiin nähden ja laitoin sille extrasuojituksen jalkoihin, jos ne vaikka vähän auttaisivat pitämään ponin jalat ehjänä. Kypärä vain päähän ja sitten maneesille, toivoin, ettei siellä olisi muita tähän aikaan päivästä.
Maneesi oli onneksi tyhjä ja talutin tarkoituksella Zeusta pari kierrosta, vaikka näin, että se vain keräsi lisää energiaa sisälleen. Lopulta pysäytin sen keskihalkaisijalle ja odotin, että se rentoutuisi sekunniksi, jolloin päästin sen irti ja peräännyin pari askelta.
Ruunivoikko lähti, kuin aseesta ammuttuna, sen paremmin en olisi lähtöä voinut kuvailla. Se inisi, hirnui ja kiljui samalla, kun juoksi neliä ympäri maneesia heitellen etu- ja takapäätään mitä ihmeellisimmissä taidekuvioissa ylös ja sivuille. Siitä olisi saanut mielettömän hauskoja tilannekuvia, jos olisin älynnyt ottaa kameran mukaani. Sain tällä kertaa tyytyä vain seuraamaan sitä omilla silmilläni ja nauramaan ponin aivoituksille, kun se salamannopeasti väisti pientä sutimisjälkeä maneesin pohjassa, minkä se oli itse edellisellä kierroksella saanut aikaan.

Onneksi pahimmat energiat kuluivat pois melko nopeasti ja sain pyydystettyä rassukan ja oikeasti ryhtyä ratsastamaan sillä. Pidin huolta siitä, että annoin sille jatkuvasti uutta pohdittavaa, ettei se kyllästyisi ja keksisi mitään lisäriekkumista. Puolen tunnin ratsastuksen jälkeen ruunivoikko oli hikivaahdon peitossa ja tuntui jopa rennolta, joten lopetin ratsastuksen siihen ja kävelimme pitkät loppukäynnit maneesissa.

Tallissa pesin ponin päästä kavioihin ja levitin selvitysainetta sen jouhiin ja sukkiin. Puunasin Zeusta varmaan tunnin verran ratsastuksen jälkeen, kunnes päästin sen takaisin tarhailemaan, missä se suuntasi suoraan heinäkasalle. Selvästi tietysti rauhallisempana, kuin aiemmin päivällä.